Kutinlahden suku on tullut maatilalle vuonna 1701. Pikakelataan kaksitoista isäntää - ja parisataa vuotta - niin tupsahdetaan nykyaikaan.
Kutinlahden suvun 13. viljelijä alenevassa polvessa - Mikko Kutinlahti - on juuri hypännyt isännän saappaisiin. Vahvalla ammattitaidolla siis jo vuodesta 2019!
Ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä kaikkea tilan pelloilla on aikojen saatossa viljelty. Mutta nykyään niillä vihannoi vilja, kumina, maa-artisokka ja piparjuuri. Puutarhasta löytyy mm. omenaa, luumua, kirsikkaa, kesäkurpitsaa, humalaa ja parsaa.
Voidaan leikkiä ajatuksella, ettei maa-artisokka olisi nyt ensimmäistä kertaa Kutinlahden pelloilla. Nettitietojen mukaan maa-artisokka oli nimittäin tunnettu Suomessa jo 1700-luvun alussa - ja levisi puutarhasta toiseen. Ilmeisesti perunan tulo 1700-luvun puolivälissä vähensi maa-artisokan käyttöä.
Kenties siis Kutinlahdessa kasvatettiin maa-artisokkaa jo 300 vuotta sitten!(Ei pilata hyvää tarinaa sillä ikävällä faktalla, että nauris ja viljat olivat paljon yleisimpiä viljelykasveja tuohon aikaan ;) ).
Kaskiviljely on ollut Suomessa käytössä 1800-luvun loppupuolelle asti. Puukaupan alkaminen tyrehdytti kaskeamisen: kun puusta alkoi saada rahaa, ei sitä kannattanut enää polttaa. Kaskeaminen kulutti metsää, sillä kaskettu alue antoi vain 2-4 satoa. Ja kaskeamisen välillä maan piti levätä 20-40 vuotta.
Nykyään metsätalous on Kutinlahden maatilan selkäranka, jonka tukemana maataloutta kehitetään. Sekä metsä- että maataloudessa otetaan huomioon maaperän hyvinvointi ja ilmastopäästöt. Tällä saralla otamme vasta ensiaskelia, mutta suunta on selvillä.
Miksi maa-artisokka?
No, koska:
- maku,
- terveys ja
- mahdollisuus.
Tiesitkö, että Suomessa kasvaa ainakin 15 erilaista juuresta?
Perunaa syödään n. 60kg/hlö/v.
Porkkanaa n. 14kg/hlö/v.
Mutta mm. retiisiä, retikkaa, mustajuurta, maa-artisokkaa, raitajuurta, keltajuurta, piparjuurta syödään vain muutama kymmentä grammaa per henki vuodessa.
Voisimme syödä juureksia paljon monipuolisemmin. Ne ovat vähäenergisiä, hyviä kuidunlähteitä ja edullisia. Niitä täytyy vain opetella käyttämään.
Maa-artisokka valikoitui viljelyyn osin sattumalta. Sitä kasvoi vanhastaan puutarhassamme, ja erään kerran päätettiin kokeilla kasvaisiko se pellossa. Tietenkin se onnistui, ja sillä tiellä ollaan.
Erityistä on se, että maa-artisokka sisältää runsaasti inuliinia. Inuliini on suoliston mikrobistoa ruokkiva hiilihydraatti. Siis prebiootti.
Maku on kuitenkin se kaikkein paras asia. Eihän pahanmakuista lääkettäkään mielellään syö.
Ja helppous! Parasta on, kun maa-artisokan pesee, halkoo, latoo pellille ja pistää uuniin. 200 astetta, 20 minuuttia ja valmista.
Juuresten syöminen on terveellistä, edullista ja sitä voi tehdä monipuolisesti.
Miksi ei maa-artisokkaa lautaselle?
Miksi ei maa-artisokkaa lautaselle?
Kokeile sinäkin.